Tää mamma lepää...

Jepjep, eli nyt ollaan taas levossa. Viime viikolla ei treenejä ollutkaan, mutta eipä taas olis pystyny juokseenkaan. Alkuviikon alamaha oli vähän "kurjempi" ja tiistai-iltana paheni. Maanantai-illan ja tiistain olin remien vuorovaikutusvalmennuksessa, eli ei tarvinnu töissä painaa kun maanantaina 6,5 tuntia. Keskiviikon työpäivä olikin sitten aika tuskanen. Koitin ottaa iisisti ja työpäivän päälle vielä parin tunnin makukoulutus Valkeekoskella =P. Noh, illan saikin sitten ottaa tosi iisisti. Neuvolan terkka ei kyllä ollu yhtään mielissään, kun sanoin meneväni koulutukseen. Torstaina lääkäriin ja viikko saikkua. Tutkimuksissa kaikki oli kyllä ok, eli ei mitään muutoksia missään oleellisessa. Rasitus nyt vaan selkeesti aiheuttaa tota kurjaa painetta mahaan. Pikkuisella siis ultrassa kaikki hyvin ja kyllä se pieni siellä potkii julmetusti pitkin päivää :). Huolissaan ei siis sinänsä tarvi olla, mutta äiteellä vaan vähän kurjempia oloja.
Perjantaina kävin verikokeissakin ja hb noussu 119! Jes, ei tarvi enempää lisärautaa se kun aiheuttaa lievää "muumioloo" :D. Taysin kontrolli torstaina.

Nyt on jo sillai parempi, että levossa/istuskellessa on ok. Heti, kun nousee ylös, niin tuntuu paine. Tai jos ei ihan heti tunnu, niin ei tarvi seistä kun hetki. Eli kattellaan nyt miten perjantain töihin menon kanssa käy. Suosiolla jätin ilmottautumatta ens viikonlopun kisoihin. Suvi osti torstain treenin, joten sekin on hoidossa :). Vaikka itestä tuntuiskin, että pystyy treenaan, niin Teemu ei päästä mua. Ja hyvä niin. Onneks toinen meistä on vähän järkevämpi ;). Kyllä mä pulassa olisin, jos se ei olis kotona. Olis koirien lenkitys himppasen vaikeeta...

Viikonloppuna koirat pääsi ajelulle Paimioon. Käytiin kyläilemässä mun serkun Samin perheen luona. Ihana nähdä piiitkästä aikaa. Reiluun pariin vuoteen ei oltu nähty ja Teemu ei ollu nähny Samia ja Anua vielä koskaan. Mahtava koti ja suloset lapset niillä on. Toivottavasti nähdään taas pian. Melkosen kasan sain mammavaatteita ja pienenpieniä vauvan vaatteita mukaan + rintarepun :). Kyllä tulee aina "lievä ahdistus" noista uusista omakotitaloista. Kotiin on aika synkkä palata =P. Tää kolmio käy kyllä ahtaaks, kun noi pienen ihmisen kamat levittää tänne. Pinnasänkyä ei saa makkariin mahtuun millään ilveellä. Muuten kyllä sais, mutta kun tänne joutu ostaan ison vaatekaapin, että sai vaatteet mahtuun johonkin =P. Että silleen, mut jospa ens keväänä löytyis isompi asunto jostain? Artun huoneeseen oltiin ostamassa parvisänkyä, mutta se ilmeisesti meni puihin, kun myyjästä ei oo nyt kuulunu mitään :/. Jos jollain on myydä edullisesti parvisänky, niin laitappa viestiä :). Sais vähän tilaa tonne, eikä tarvis aina pelata vuodesohvan kanssa.

Tästä nyt tuli tämmönen "perhekeskeisempi" stoori, sori. Kuuluuhan koiratkin toki perheeseen ja tossa ne makoilee. Jazi kuorsaa ja Jedi näkee unia. Puuska selkeesti jo odottaa, että pääsis lenkille. Ja nyt alko Jazikin näkeen unta :). Jazi eilen aamulla köhitteli jonkin verran ja illalla hengitti tosi pinnallisesti. Se siis tällä kertaa seurannassa. Vuosia sittenhän sillä on todettu sydämen laajentumaa röntgenissä. Se nyt vaan on aika tavallista pikkukoirilla, joten en oo sitä sen enempää miettiny. Nyt, kun koira on jo vanhempi, niin pitää asiat ottaa himpan tarkemmin seurantaan. Nyt näyttäis kyllä hengittävän suht normaalisti.  

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille :)!

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia

Kaksi vuotta!

Kiitollinen minä