Kiitollinen minä

Yh:na menty tammikuun alkupuolelta. Teemu tosin oli kotona muutaman päivän pidempään, kun joutui hakemaan antibiootit ennen kun pääsi lähtemään. Joulukuu meni koko porukalla enemmän ja vähemmän flunssassa 😑. Tammikuussa iski sitten ilmeisesti rs-virus. Ensin Erika, sitten Oskar ja lopulta tietty minäkin. Onneks päästiin suht vähällä. Tosin mä, jolle kuume nousee tooodella harvoin, olin vielä seuraavankin viikon ihan tosi väsynyt. Onneksi ihana ystäväni Sanna otti Puuskan hoitoon jo Erikan ekana kuumepäivänä.
Sannan perhe on ihan rakastunut pieneen pippuriin. Oli jo aiemmin ollut puhetta, että Puuska voisi mennä kuntokuurille Hännisille. Sanna juoksee ja juokseminen tekisi Puuskallekin hyvää. Varsinkin, kun pitäisi tiputta se reilu kilo ainakin... Että voi nukuttaa ja poistaa silmäluomesta patin. Nyt Puuska onkin jo hoikistunut huomattavasti. Meillä on tässä win-win-tilanne. Mä pääsen vähän helpommalla ja Hänniset saa touhuta koiran kanssa, mutta eivät joudu sitoutumaan siihen. Puuska on käynyt kotona muutaman kerran. Viime viikonlopun oli täällä. Nyt kuitenkin sanoin, että saa olla sijaiskodissa ens perjantaihin asti, jos vaan jaksavat pitää. Ensi viikon lauantaista eteenpäin meitä on taas kaksi aikuista jakamassa tätä arkea 💪.
Sanna myös kuskasi Erikaa kouluun, kun mä olin vielä kipeä. Täytyy sanoa, että tommosen ystävän kun saa, niin siitä kannattaa pitää kii! 😉

Siitä päästäänkin ihan uuteen aiheeseen. Suomessa oli ihania ystäviä ympärillä. On ollut aina, mutta ikävä kyllä tietyt ihmiset ja tapahtumat on ystävyyssuhteisiin vaikuttaneet vuosien varrella. En mieti menneitä sen enempää. Kuten jo edellisessä postauksessa totesin, niin jotkut ei vaan halua pysyä matkassa mukana, vaikka mä sitä toivoisinkin 😕. Täällä olen löytänyt ihania ihmisiä, joihin luotan. Mulla ei oo varmaan koskaan elämäni aikana ollut näin montaa naista rinnallani samaan aikaan. Jokaisella vähän erilainen "rooli" tässä arjessa.
Jotkut hästägää jatkuvasti (voi luoja, että en ymmärrä 😉) kiitollinen, siunattu, onnellinen. Hästägejä en ehkä ymmärrä, mutta ymmärrän kyllä pointin. Mäkin olen. Mulla on niin mahtavat naiset mun elämässä. Te "vanhat" siellä Suomessa, mutta myös nää uudet täällä. Mitä mä voin sanoa? Aivan valioluokan naisia oon saanut elämääni. Sanna, Noora, Teija ja Johanna 😍. Tiia jo siellä Suomessa takasin 💓 Katista (Rouva S.) puhumattakaan 💓 Ja muutama muukin vielä, johon en oo vielä ehtinyt niin hyvin tutustua!

Äskeisen jälkeen tuntuu hullulta edes ajatella, että muutettais pois Costa del Solilta. Mutta kyllä se on puheissa ollut. Mä haluisin ehkä johonkin "enemmän" Espanjaan. Täällä suomalaiset lisääntyy koko ajan ja se ei tunnu hyvältä 😛. Meidän kämppä on ok ja iso. Kalusteet alkaa tökkimään, kun ei oo voinut sisustaa oman maun mukaan. Täällä on vuokrat nousseet parissa vuodessa paljon. Realiteetti on se, että tämmöstä 130 neliön asuntoa ei tähän rahaan saa täältä päin mistään. Kyllä me tässä nyt vielä jatketaan, mutta ajatus itää...

Teemu vaihtaa työpaikkaa. Sen piti tulla tänään kotiin, mutta ei siinä olis ollut järkeä. Olis lähtenyt Suomeen jo sunnuntaina. Lentää siis huomenna Brysselistä Suomeen ja tulee kotiin vasta ens viikon lauantaina. Ensi viikon on kurssilla Turussa. Meidän perheellä on nyt sos-tunnukset Suomessa, Espanjassa ja Hollannissa 😅. Hollannin lipun alta siirtyy siis takaisin Suomeen. Ottajia olis ollut enemmänkin, mutta rahahan nää hommat ratkaisee. Lisäksi se, että pääsee ihan uuteen laivaan töihin. Arvostan kyllä mieheni osaamista. Sen verran paljon on nyt yhteydenottoja tullut, että pakkohan sen on ammattimies olla 😘.

Mä olen lähiaikoina herännyt tajuamaan itsessäni tapahtuneen muutoksen. "Edellisessä elämässä" sanoin aina, että oon liian itsekäs hankkimaan lapsia. Se oli totta. Nyt oon huomannut, että tarjoan toisille apua ihan luonnostaan. Täysin pyyteettömästi ja se tuntuu hyvältä. Tottakai lasten myötä on ollut pakko alkaa ajatella muitakin, kun itseään. Mutta eihän mun olis pakko ajatella muita, kun omaa perhettä? Jotenkin se vaan tuntuu oikeelta. Auttaa ystäviä. joo joku raja sentään, ihan tuntemattomalle en mee yöpaikkaa tarjoomaan 😉. Voin kuitenkin sanoo kasvaneeni ihmisenä, näin neljänkympin kynnyksellä se on ehkä ihan positiivistakin 😝. Espanjalainen mentaliteetti saattaa vaikuttaa myös, en tiedä. Sen tiedän, että viihdyn täällä hurjan paljon paremmin, kun Suomessa.

Lasten synttärit lähestyy. Ihan hurjaa, että mun esikoinen täyttää jo neljä vuotta! Siksi -mun-, koska Teemun esikoinen täyttää tänä vuonna jo 16v.! Erika on ihana, ruskeasilmäinen blondi. Omaa tahtoa piisaa vaikka muille jakaa. Meidän autoilla leikkivä prinsessa Esmeralda 💓. Oskar on myös ihan huikee tyyppi! Harva uskoo, että täyttää vasta kaks. Blondi luonnonkihara hymykuoppineen hurmaa kaikki 😚. Molemmat painaa meneen täysillä, puhuen espanjaa ja suomea sekasin 😄.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia

Tervetuloa maailmaan!