Kyllä, tällä päivämäärällä saavuttiin kaksi vuotta sitten Malagaan. Ei voi sanoa, että aika olis mennyt erityisen nopeesti, mutta ei hitaastikaan. Normiarkeahan täällä eletään. Suomeen ei ole ikävä. Enpä ole siellä kertaakaan käynyt. Teemu ja Erika piipahti maalis-huhtikuussa viikon. Sen jälkeen likka on hokenut, että ei halua Suomeen... Eipä sinne ole mikään pakko mennäkään. Osan varastossa olevista kamoista tosin haluaisin. Sen takia on ehkä pakko jossain vaiheessa poiketa. Ihmisiä toki on ikävä. Onneksi tiedän, että ne tietyt ihmiset pysyy aina. Ihan sama kuinka kauan ollaan pitämättä yheyttä, niin silti juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Ei semmoisia ihmisiä montaa ole, mutta parikin riittää. Ikävä kyllä muutama ihminen on sitten päättänyt ns. jatkaa elämäänsä ilman meitä. Itse koitin pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Jos toinen osapuoli ei jaksa/ei kiinnosta, niin minkäs teet. Mä en loputtomiin käy yksipuolista keskustelua. Täällä ei juurikaan ole vierailijoita näky