"Merilesken" elämää Espanjassa

Jepjep, eli nyt ollaan taas levossa. Viime viikolla ei treenejä ollutkaan, mutta eipä taas olis pystyny juokseenkaan. Alkuviikon alamaha oli vähän "kurjempi" ja tiistai-iltana paheni. Maanantai-illan ja tiistain olin remien vuorovaikutusvalmennuksessa, eli ei tarvinnu töissä painaa kun maanantaina 6,5 tuntia. Keskiviikon työpäivä olikin sitten aika tuskanen. Koitin ottaa iisisti ja työpäivän päälle vielä parin tunnin makukoulutus Valkeekoskella =P. Noh, illan saikin sitten ottaa tosi iisisti. Neuvolan terkka ei kyllä ollu yhtään mielissään, kun sanoin meneväni koulutukseen. Torstaina lääkäriin ja viikko saikkua. Tutkimuksissa kaikki oli kyllä ok, eli ei mitään muutoksia missään oleellisessa. Rasitus nyt vaan selkeesti aiheuttaa tota kurjaa painetta mahaan. Pikkuisella siis ultrassa kaikki hyvin ja kyllä se pieni siellä potkii julmetusti pitkin päivää :). Huolissaan ei siis sinänsä tarvi olla, mutta äiteellä vaan vähän kurjempia oloja. Perjantaina kävin verikokeissakin ja hb

Kyllä vaan, vuosi sitten valmistauduttiin lähteen maistraattiin :). Tälle päivälle ei suurempia suunnitelmia. Tehtiin koirien kanssa pitkä lenkki kirpeessä syysilmassa. Josko jatkettais päivää hölläillen, syöden ja toisiamme hellien? Mun mielestä oikein loistava suunnitelma ;). Torstaina oltiin Puuskan kanssa treenaamassa. Likalla oli "ihan vähän" virtaa :D. Tosi hyvä yhtälö: ohjaaja, jonka liikkuminen jääny melko vähiin ja intopiukee koira. On Teemu käyny juoksuttaan Puuskaa, mutta eihän se sama oo... Treenit meni hyvin. Pystyin juokseen ihan ok, mutta otettiin vähän lyhyemmissä pätkissä rata. Ekalla kerralla Harri oivalsi missä Puuskan hypyssä mättää. Tokalla kerralla sitten testattiin vaan näitä kohtia. Eli suora lähestyminen muurille, renkaalle ja okserille... Ekalla kertaa muuri räjähti, kuin myös rengas ja okserillakin mä häiritsin koiran suoritusta. Noita kaikkia sitten testattiin niin, että en ohjannut ollenkaan. Kädet pysy siis alhaalla ja juoksin vaan edellä. Muur

Ja varmaan ihan hyvä niin... Ei musta olis eilen juoksemaan ollutkaan. Nyt saikulla möllöttelen, kun neuvolan terkka päätti, että mun pitää ottaa iisimmin. Onhan noita kaikenmaailman kasvu- ja liitoskipuja ollu, mutta nyt tuntemukset taitaa olla ihan rasituksesta johtuvia. Mä kun en kauheen iisisti osaa ottaa. Lenkit koirien kanssa tosin on lyhentyneet, kun maha alkaa "tuntuileen" aika helposti. Nyt siis hölläillään ja maanantaina taas kokeilen miltä työn teko tuntuu. Treeneissä juoksemisesta ei oo tullu mitään ihmeempiä tuntemuksia. Ylöjärven kisat taitaa olla ainoot missä mahaa juili enemmän starttien jälkeen. Lähinnä kai liike on kömpelömpää (vaikka kunnon mahaa ei vielä ookkaan) ja hengästyn huomattavasti helpommin. Viime viikolla treenit meni kivasti. Ite pystyin liikkuun ihan hyvin ja koira oli oma taitava ittensä. Tai no, tokalla kerralla se alko possuileen. Kai se koettelee, kun tietää, etten mä oo nyt ihan oma itteni. Sen huomaa Puuskan käytöksessä kyllä kotonakin.