Väsymystä

Joopajoo, melkoset pari viikkoo takana. Totaalista väsymystä ja tunteiden vuoristorataa. Voihan hormoonit! Menipä viimekuun lääkitykset sitten hukkaan. Ei voi mitään, aika lyöty olo kyllä, jälleen kerran. Tässä kuussa ei sitten pistetä eikä napostella nappeja. Saa nähdä tarviiko ens kuussakaan. Järkevämpi vois jo miettiä onko tässä mitään järkee?!? Enpä tiedä, mutta voi ainakin sanoo yrittäneensä, eikä tarvi jossitella.
Myllerykseen vaikuttaa tietty läheisten ihmisten vastoinkäymisetkin aika paljon. Tuntuu tosi pahalta seurata kurjia juttuja vierestä. Varsinkaan toisessa tapauksessa ei oikein pysty auttamaan muuten, kun olemalla läsnä.  Toinen tapaus on niin ruma, että sitä ei moni uskoiskaan, eikä kellekään toivois :(. Voimia rakkaille <3.  

Tän viikonlopun päätin levätä ja rentoutua. Tietty siihen kuuluu fysiikkatreenit ja pitkät lenkit koirien kanssa, mutta ne on niitä henkireikiä, kun agilitaamaankaan ei pääse. Ja jos ei tunnu siltä, että jaksaa, niin löysään vähän. Niin helppoo se on :). Puuska on ihan kahjona taas, kun on satanut paljon uutta lunta.

Ens viikko on töissä aika huima. Ti-to paljon ylimääräsiä syöjiä ja kaikkee muuta mukavaa siihen lisäks. Tiistaina iltapäivällä tertiaalikokous kaiken päälle. Huomenna meen töihin vasta 9.00, joten saa kerätä voimia vielä vähän lisää. Ei tuu koirillekaan niin pitkä päivä, kun mun päivä on maks.6 tuntinen, tietty matkoineen melkein 7 tuntia =P. Tiistaina sitten pakko poiketa kotiin ennen kun jatkan Tampereelle kokoukseen.

Viime yönä tuli kuluneeksi 2 vuotta siitä, kun asiat mun elämässä alko muuttua. Mies menneisyydestä astui kuvaan mukaan. Kun asioista alettiin puhua rehellisesti ja niiden oikeilla nimillä, niin mentiin aika kovaa eteenpäin. Se oli oikeestaan hyppy tuntemattomaan. Alku oli vaikee ja tunteet sellasessa myllerryksessä, ettei sitä nyt pysty edes kuvittelemaan. Ikävä kyllä sitä yleensä aina jotain satuttaa, kun etsii omaa onneaan. No, sen onnen olen mitä ilmeisemmin löytänyt. Hetkeäkään en ole päätöstäni katunut. Syyllisyyttä olen kyllä tuntenut kaikesta aiheuttamastani pahasta, mutta ei siihen voi jäädä rypemään.  

Tänään merileskenä 11/30 ja kyllä nyt jo ikävä niin kova, että miten tästä ollenkaan selviikään. Onneks yhteydet toimii hienosti :). Ens viikko menee varmaan nopeesti kun on päivät kiirusta ja iltasin ei varmaan paljon muuta jaksa kun lenkkeillä ja puhua puhelimessa. Viikonlopulle ei mitään suunnitelmia ja hyvä niin. Seuraavana viikonloppuna onkin sitten ohjelmassa maailman parantamista Suvin kanssa ;). 

Varasin Puuskalle fyssariajan. Ikävä kyllä päästään sinne vasta 5.3. Mä kun en viikolla ennen klo 15.15 ehdi millään Pirkkalaan, niin toi oli ensimmäinen mahdollinen aika. Saa nyt nähdä meneekö meidän treenien aloitus kokonaan huhtikuun puolelle. Riippuu ihan Puuskan kunnosta ja siitä, miten meidän treeniviikot on. Jokatoinen viikko jatketaan Harrin ryhmässä. Kesällä sitten joka viikko, jos Harri vaan koutsaa. Kova hinku olis kyllä jo treenaamaan!

Jedi on nykyään ihan älyttömän hellänkipee. Väkisin tunkee sohvalle kainaloon tuhisemaan. Mahdollisimman lähelle on päästävä. Jazin pidätyskyvystä oon vähän huolissani. Sen juomista oon joutunu rajottaan, ettei koko ajan tarvis rampata. Alkuviikko meni ilman pissoja lattialla, mutta torstaina ja perjantaina saikin sitten alkaa siivoon kun tulin töistä :/. Onhan siitä kohta vuosi, kun viimeks on käyty lääkärissä...   

Kommentit

  1. Jos ette pääse fyssarille niin käytä laserissa. Mä käytin just Fyran Hämeenkyrössä. Tosin käytiin fyssarillla kaksi kertaa ennen kuin aloitettiin aksa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaksi vuotta!

Kuulumisia

Tervetuloa maailmaan!