Puuska pääsi treenaan

Vihdoinkin! Voi koira parka, kun ei oo päässy aksaan moneen viikkoon! Mun saikku veny lopulta 2,5 viikon mittaseks. Viime viikon olin töissä ja koitin ottaa mahdollisimman iisisti. Torstaina oli vähän rankempi päivä ja kotiin tullessa mietin, että mahtaako sitä jaksaa enää treenata. No, hyvä, että mentiin kuitenkin!

Edellisten treenien jälkeen olin ottanu about kolme juoksuaskelta. Ne ei tuntunu sillon hyvältä. Treeneissä kuitenkin meni ihan ok. Alussa, kun päästiin kepeille, jotka oli about 10. este alko tuntuun, että nyt supistaa. Pysähdyin ja hengähdin hetken ja päästiin taas jatkaan. Muuten ei sitten enää vastaavaa tunnetta tullutkaan. En mä tietenkään uskalla kovaa juosta. Kyllä se nyt menee niin, että lähetän koiraa ja hyvin se tuntuu etenevänkin niin :). Varmat kontaktit on myös plussaa. Tiedän, että Puuska menee alas asti odotteleen, kun mamma löntystää perässä. Nyt ei tarvinu yhellä puomin suorituskerralla ees mennä loppuun asti. Odotin, että Puuska suoritti puomin ja jäin ite taakse ottaan sitä mukaan seuraavalle aidalle.
Puuskalle olis treenikaveri hakusessa siks aikaa, kun mä en ite kykene. Toki kisatakin saa, jos haluaa. Ajattelin, että koirakin pitäis taukoo niin kauan, kun mun on pakko. Sen kannalta olis kuitenkin huomattavasti parempi, että pääsis treenaan edes joskus! Vapaaehtoset voi ilmottautua mulle :D.

Jedin synttäreitä vietettiin siis eilen :). Pallohullu-pappa pääsi päivällä pellolle juokseen pallon perässä. Iltapäivä meni levätessä ja syödessä. Illalla Jedi pääsi autoileen ja lenkkeileen vähän oudompaan paikkaan. Oli siis paljon merkattavaa ;). Autoilustahan toi tykkää ihan hulluna. Teemu ottaa sen yleensä joka paikkaan mukaan, vaikka ei tyttöjä ottaiskaan. Ekstrana eilen oli sekin, että oltiin koko päivä kotona. Jedin lauma ei siis "hajonnut" hetkekskään. Se kun vetää aina älyttömän stressin, jos joku puuttuu... Toi koira on niin äärettömän rakas. Pissavaivan kanssa kamppailu vaan käy hermoille välillä pikkusen liikaa :/. Koko kämppä haisee kuselle ja kaikki koiratkin haisee, kun niitten jokainen tyyny haisee. Mä oon oikeesti jo kallistumassa housukokeilun puolelle. En haluis luopua hienosta koirasta pelkän pissavaivan takia. Jedi kun on muuten kaikinpuolin terve. Jotain on pakko yrittää ennen lopullista ratkasua.

Mulla kaikki hyvin ja salamatkustajalla varmaan vielä paremmin :). Se kun ei joudu kärsiin näistä liitos- ja kasvukivuista, supistuksista ja suonenvedoista... Sen verran aktiivisesti tuolla mahassa myllätään, että kaikki ilmeisesti on paremmin kun hyvin :). Ja on tää kaikki varmasti "kärsimyksen" arvosta, en valita! Sokerirasituksestakin selvisin puhtain paperein ja se oli helpotus. Raskausdiabetesta mittailuineen ja pahimmassa tapauksessa pistämisineen en olis kyllä kaivannutkaan! Tiistaina neuvolalääkäri ja siellä taas totuuden hetki, eli paljon on paino noussu. Aaapuuva ;D. Makeeta en oo syöny aikasemmin paljoo, kun ei oo maistunut. Nyt viimesen kuukauden on taas mässyä menny enemmän =P. Pari kuukautta nukuin kun tukki 7 tuntia yössä, mutta viimesen viikon oon nukkunu tosi katkonaisesti. Varaudun siihen, että näin menee synnytykseen asti... Kahen kuukauden päästä mä oon jo äitiyslomalla!!! Työviikot vähenee vähenemistään, kun joulukuussa on yks kokonainen lomaviikkokin.

Jazista ei nyt oo sen kummempaa kerrottavaa. Muori porskuttaa meneen ihan normaalisti. Välillä on vähän huonompia päiviä, mutta pääsääntösesti kuitenkin ihan hyviä :). Teemun olkapää ei oo kuntoutuksella parantunu ja viime viikolla lähtikin sitten lähete leikkaukseen... Että semmottis. Voi olla, että käy vielä loppuvuodesta pienen pätkän kokeilemassa työntekoo. Vaikka se nyt on selvä, että olkapää ei kestä normaalia toimintaa =/. Tämmöstä täällä. Tässä kuussa ei enää treenata, kun jouduin palaverin takia myymään seuraavan treenin. Joulukuun alussa sit taas, jos kykenee...

       

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kaksi vuotta!

Kuulumisia

Tervetuloa maailmaan!