Kaksi vuotta!

Kyllä, tällä päivämäärällä saavuttiin kaksi vuotta sitten Malagaan. Ei voi sanoa, että aika olis mennyt erityisen nopeesti, mutta ei hitaastikaan. Normiarkeahan täällä eletään.
Suomeen ei ole ikävä. Enpä ole siellä kertaakaan käynyt. Teemu ja Erika piipahti maalis-huhtikuussa viikon. Sen jälkeen likka on hokenut, että ei halua Suomeen... Eipä sinne ole mikään pakko mennäkään. Osan varastossa olevista kamoista tosin haluaisin. Sen takia on ehkä pakko jossain vaiheessa poiketa.

Ihmisiä toki on ikävä. Onneksi tiedän, että ne tietyt ihmiset pysyy aina. Ihan sama kuinka kauan ollaan pitämättä yheyttä, niin silti juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Ei semmoisia ihmisiä montaa ole, mutta parikin riittää.
Ikävä kyllä muutama ihminen on sitten päättänyt ns. jatkaa elämäänsä ilman meitä. Itse koitin pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Jos toinen osapuoli ei jaksa/ei kiinnosta, niin minkäs teet. Mä en loputtomiin käy yksipuolista keskustelua.
Täällä ei juurikaan ole vierailijoita näkynyt. Kyllä meillä tilaa olis majoittaa, mutta ei tunnu olevan kiinnostusta. Noh, ei se mitään. Ei meilläkään ole kiinnostusta toiseen suuntaan. Ja omalla porukalla tietty aina paras olla 😉.

Täällä ollaan tutustuttu ihaniin ihmisiin. Muutama ystäväkin löytynyt. Lapsilla on paljon kavereita. Erika on aika hitaasti lämpeävä, mutta kun lämpenee, niin ottaa omakseen kyllä ihan täysillä. (Lähinnä aikuisia kohtaan siis.)
Saatiin elämäämme ihminen vuosien takaa. On täällä perheineen nyt puoli vuotta. Ollaan hänen kanssaan tutustuttu -92 ja Teemu joskus 90-luvun lopulla. Nyt siis vuosien jälkeen nähtiin täällä ja juttu luistaa. Harmi, että lähtevät jo pian pois.

Ollaan asuttu nyt viime vuoden kesäkuusta asti Torreblancassa, Fuengirolassa. Tästä on lyhyt matka joka paikkaan. Kuljen kävellen ja juna-asema on 500metrin päässä, jos haluaa vähän kauemmaksi mennä. Autolla en ole ajanut yli vuoteen! Just tätä kaipasin Suomessa, kun asuttiin Lempäälässä. Ei tarvi aina tehdä hirveetä duunia ja pakata autoo jne., kun on johonkin lähdössä. Nyt voi vaan painua ovesta ulos ja käppäillä rantaan tai what ever!

Erika aloitti syyskuussa eskarin. Täällä kunnalliseen kouluun mennään jo kolmevuotiaana. Erika on nyt toistaiseksi yksityisessä escuelassa oppimassa kieltä. Ihana paikka, oma farmi ja puutarha. Siellä pääsee hoitamaan erilaisia kotieläimiä ja hoitamaan puutarhaa. Tyttö viihtyy tosi hyvin, vaikka ei vielä paljon espanjaa puhukaan. Ymmärtää silti jo riittävästi. Luokkakavereissa on espanjalaisten lisäksi, tanskalainen, hollantilainen, ranskalainen, portugalilainen ja kaksi suomalaista.
Erikasta on kasvanut vilkas ja utelias tyttö. Vauhtia piisaa, mielellään liikkuu ennemmin juosten, kun kävellen ja kiipeää joka paikkaan. Omaa tahtoa löytyy ehkä vähän liikaakin 😅.

Oskar, mi grande niño. Kohta 1v8kk ja kaikki luulee yli 2-vuotiaaksi. Semmonen vilkkusilmä, että oksat pois! Saa kyllä huomioo missä ikinä kuljetaan. Ottaa ihmisiin kontaktia suurine silmineen ja kun vilauttaa hymykuoppiaan, niin se on siinä 😉. Reipas, sosiaalinen poika. Liikkuu myös lähinnä juosten, niin kun siskonsakin. Varsinaista puhetta ei vielä tule, mutta sanoja paljon. Kahdella kielellä. Pystytään kyllä kommunikoimaan hienosti.

Teemu on edelleen samalla laivalla. Työnantaja vaan vaihtu suomalaisesta hollantilaiseen. Just tänän aamuna lähti taas ja on tällä kertaa viis viikkoa pois. Oli nyt kotona yli viis viikkoa. 

Mä olen Oskarin kanssa kotona. Jotain keikkahomma tietty vois tehdä, kun ei mistään mitään tukia saa. Toistaseks nyt kuitenkin vielä selvitty yhden ihmisen tuloilla. Suomessa olis ihan pakko mennä töihin, että olis varaa elää. Onneks ei tarvi miettiä sitä nyt. Ei vielä hetkeen.
Opiskelen espanjaa ja mulla käy kerran viikossa opettaja kotona. Ymmärrän paljon, mutta puhuminen on vaikeeta. Mä kun oon sen suhteen vähän liian vaativa itselleni 😛. En osaa heittäytyä. Mutta poco a poco.
Tänään treffasin tatskaajan. Nyt laitetaan mun kaks vanhinta tatskaa uusiks! Oon siitä puhunut jo niin monta vuotta, että nyt on aika. Oon ihan täpinöissäni 😊.

Nyt kävi moka! Unohdin Puuskan, kun alko jo olla kiire hakeen Erikaa... 🙈 Puuska porskuttaa. Paksuhan se vähän on, mutta mitä väliä? Pääasia, että on terve ja tyytyväinen elämäänsä. Tossa se mukana kulkee. Ei ilmankaan kyllä osais olla, vaikka välillä joutuu vähän aikatauluja sen ulkoilutusten takia miettimään. Toisesta koirasta on ollut puhetta, mutta onneks järki vielä voittaa...

Semmosta täällä, jos tätä blogia nyt enää kukaan edes lukee 😆.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuulumisia

Tervetuloa maailmaan!