Leuka rintaan...

...ja kohti uusia pettymyksiä. Vai miten se meni??? Tässä on melkein kuukausi toivuttu taas yhdestä menetyksestä. Ihan tuoreeltaan en siitä pystynyt kirjottelemaan, vaikka tänne muuten kirjotinkin. Ja miksipä olis tarvinnutkaan pystyä. Pääasia, että on ihana mies ja muutama äärettömän tärkeä ystävä, joille voi tuntojaan purkaa <3. Ei auta muuta kun yrittää vaan, vaikka pitkään kyllä tuntu siltä, että ei tätä kestä enää. Kolmannen kerran jos käy huonosti, niin se voi kyllä olla sitten siinä. Ei ihminen tän laatusia pettymyksiä määräänsä enempää henkisesti kestä.

Siinäpä tuli suuri syy sille, miks en oo tässä kuussa treenannut niin paljon. Tietty treenaaminen olis vienyt ajatukset muualle. Koen kuitenkin tehneeni oikeen ratkasun. Yhdet Harrin treenit on tässä kuussa käyty. Niissä ei ihan mun ja Puuskan visiot kohdanneet. Todettiin sekin, että on ihan sama mitä mun yläkroppa tekee, koira seuraa vaan jalkoja. Torstaina luvassa tän kuun tokat ja vikat ohjatut treenit. Ens viikolla päästään pitkästä aikaa Annen treeneihin. Aion myös ostaa kuukausilipun, koska joulukuussa on sen verran kivasti vapaita. Ehtii kunnolla treenaamaan :).

Seuraavat kisat on 9.12. Tammikuussa varmaan kisataan loppiaisena ja sitten Puuska meneekin leikkaukseen. Tapanina olis epiksetkin, mutta tuskin maltan mennä, jos Teemu on sillon vielä kotona. 

Kaks viikkoo meni aika nopeesti ja tänään meri vei miehen taas :/. No, on se onneks joulun kotona, mutta uutta vuotta ei... Taidetaan sillon hautautua koirien kanssa peiton alle paukutusta piiloon. Onneks siihen nyt on vielä aikaa. Turha miettiä niin pitkälle. Tää työviikko on huomenna jo paremmalla puolella. Töihinkin meen huomenna vasta ysiin. Iltapäivällä on palaveri, joten sumplin ittelleni lyhyemmän päivän ihan vaan koiria ajatellen. Ens viikolla on vaan kolme työpäivää :). Itsenäisyyspäivänä luvassa tonttuilua rakkaan ystävän kanssa <3. Seuraavana päivänä pitäis kyllä selviytyä puoliltapäivin toisen ystävän kampaajan tuoliin... Auts! ;) 

Viime viikolla saatiin todeta, että Jazille ei sovi enää jauhettu broilerinliha kera luumurskeen. Ekan kerran oireili aamuyöstä, en jaksa muistaa mikä yö.  Kun pääsi ulos, niin pasko samantien. Ei syönyt aamuruokaansa, vaan meni oksentamaan. Teemulta tuli töihin viestiä, että oli paskonut sisälle ja lopulta se meni tietty ripuliksi. Iltapäivällä onneks jo söi ihan hyvällä halulla ja tuntui olevan todella nälkäinen! Perjantaina laitoin ruokaan vähän broiskunlihaa. Ei olis pitänyt. Heräsin aamuyöstä Jazin läähätykseen. Koira taas takapihalle sontimaan. Olipa sitä sitten tullu vielä saunaankin, kun menin takasin nukkumaan. Nyt kun ei ole saanut enää tota lihaa, niin kaikki ok. Ei vanhan masu enää kestä kaikkee. Suurin ongelma tossa on kai se, että vetää mahan niin kovalle. Jedilläkin, mutta sille siitä ei oo tullut ongelma. Että näin. Pelkän luumurskeen kanssa on ollut jo aikasemmin vähän showta. Se kun on aiheuttanut noille kaikille normaalia tiheempää tarvetta sontia. Niinpä sitä on annettu vaan sillon, kun Teemu on ollut kotona päivisin lenkittämässä...

Että semmosta tänne tällä kertaa. Saapa nähdä hukutaanko loppuviikosta lumeen ;D.