"Merilesken" elämää Espanjassa

Kunnon sadekelin kisat juu. Onneks oli hyvä varustus ja koira, joka ei kastumisesta piittaa :). Ekalla radalla tuomariharjoittelijana Kermisen Petteri ja valvovana Sari Mikkilä. Rata oli kiva ja tutustuessa pääsi hyvin siihen sisään. Okseri toisena esteenä vähän mietitytti, mutta ei liikaa ;). Terhikin valoi muhun uskoa, että hyvin se menee. No menihän se. Kepeille asti tehtiin hyvää rataa, Aan alastulo oli hieno. Sen jälkeen vähän haki väärän putken päätä, mutta osu kuitenkin oikeeseen putkeen :D. Ja taas me tössättiin kepeille! Enpä tiedä... Käskytin kyllä, mutta ehkä sitten liian myöhään? Puuska juoksi ohi, otettiin uusiks ja joku väli alussa jäi pujottelematta. Taas uusiks ja nyt sujui. Sittä putki-aita-aita (takaakiertona) ja puomil... eiku putkeenhan se meni, perkle! Koira, jota kontaktit vetää ja mä vielä olin vetämässä pois puomin puolella. Noh, ei voi mtn. Puomin kontakti hyvä ja sen jälkeinen aidan takaakierto hieno :). Lopussa tuli vielä muurin palikat alas, kun lähestymisk...

Oli kyllä mukavan lyhyt matka kisapaikalle. Yhtään ei harmittanu, vaikka piti olla paikalla jo 8.30 :D. Syksymmällä kisoja taas myös SDP:lla, eli ihan nurkalla. Mua jän-nit-ti! Vaikka tavotteena oli vaan korkata kolmoset ja tsekata miten sujuu... Suht paineettomasti siis mentiin, mutta silti se jännitys vaan aina iskee. Aamun eka rata oli Nybergin Johannan käsialaa. Yllättävän simppeliä etenemistä. Johannalla on yleensä vähän kinkkisempiä ratoja. Puuska pysyi lähdössä hyvin! Kiltisti odotti lähtölupaa. Meni jopa istumaan suht helposti :). Lähtötreeni tuottaa tulosta. Alku meni hyvin ja minimi kaarroksilla. Keinulla toimin hölmösti ja siitä tuli alastulolta 5 =P. Puomin kontakti oli hieno. Siitä käännyttiin vasemmalle ja vaikka kuinka yritin pitää Puuskan mun oikeella puolella, niin se poukkas vasemmalle. No, kieltoo ei tullut, koska sain sen just ennen aidan siivekettä vedettyä edestäni hyppäämään hypyn. Seuraavaks kepit ja niillä Puuska juoksi vaan huutaen eteenpäin, prkl! Hyvä minä...

Kyllä vaan :). Toissaviikon keskiviikkona ilmotin meidät ekoihin kolmosten kisoihin Lempäälään. Samantien, kun ilmo oli lähtenyt alko hirvittää XD. Seuraavan illan treenit oli kuitenkin niin onnistuneet, että hirvitys vähän tasaantui :D. Kiinnitin/tän edelleen huomiota lähtöihin. Oon ehkä palkannut ihan liikaa lähdössä ja kontakteilla... Nyt mennään sillä, että se on aina ylläri koska palkka tulee. Eihän sitä tarvi palkata joka kerta siitä minkä se jo osaa ja mitä siltä voi vaatia. Kehut riittää. Nostaapa motivaatiota (tarviiko sitä nostaa? ;D), kun on aina se jännitysmomentti mukana, että tuleeko se palkka vai ei. Ei vaan, tuskin toi eläin sitä niin miettii. Harrin mielestä kontaktit on niin varmat, että antaa palaa vaan. Tän viikon treeneissä kosahti poispäinkääntöön. Niin teki muillakin. Me osataan se, mutta siinä paikassa se este vaan veti koiraa puoleensa ja hyppäs väärin päin monesti. Treenien lopussa teki jo mieli potkia koiraa (;D ), kun se alko säätämään omiaan. Hienosti se ...