Onnistuneita treenejä
Kyllä vaan :). Toissaviikon keskiviikkona ilmotin meidät ekoihin kolmosten kisoihin Lempäälään. Samantien, kun ilmo oli lähtenyt alko hirvittää XD. Seuraavan illan treenit oli kuitenkin niin onnistuneet, että hirvitys vähän tasaantui :D. Kiinnitin/tän edelleen huomiota lähtöihin. Oon ehkä palkannut ihan liikaa lähdössä ja kontakteilla... Nyt mennään sillä, että se on aina ylläri koska palkka tulee. Eihän sitä tarvi palkata joka kerta siitä minkä se jo osaa ja mitä siltä voi vaatia. Kehut riittää. Nostaapa motivaatiota (tarviiko sitä nostaa? ;D), kun on aina se jännitysmomentti mukana, että tuleeko se palkka vai ei. Ei vaan, tuskin toi eläin sitä niin miettii. Harrin mielestä kontaktit on niin varmat, että antaa palaa vaan.
Tän viikon treeneissä kosahti poispäinkääntöön. Niin teki muillakin. Me osataan se, mutta siinä paikassa se este vaan veti koiraa puoleensa ja hyppäs väärin päin monesti. Treenien lopussa teki jo mieli potkia koiraa (;D ), kun se alko säätämään omiaan. Hienosti se kyllä irtoo ja se on hyvä juttu. Huomenna mennään siis Levekin kisoihin katsomaan, kuinka ämmien käy. Paineita ei ole, vaan mennään tsekkaamaan mihin rahkeet tällä hetkellä riittää :). Toivottavasti tällä menttaliteetilla saan jännityksen pidettyä aisoissa.
Se olis eka työviikko takana. Rankkaahan se vähän oli, kun 5 viikkoo on löysäillyt. Selkä huutaa armoo ja jalat tuli kipeeks työkengissä (outoo!). Asiakkaita lounaalla ~30 per päivä, eli ei paha. Mutta kun yksin teet kaikki hommat alusta loppuun ja päivän päätteeks koppihommat, niin kyllähän se omansa ottaa. Onneks Teemu on kotona, niin jää multa aamulenkit pois, eikä tarvi heti kiiruhtaa lenkille, kun tulee töistä :). Keskiviikkona ajelin äiskälle töiden jälkeen. Teemu oli Artun kanssa siellä, kun korjasvat Matin kanssa Tourneoo... Käsijarru on nyt kai siinä kunnossa, että menee katsastuksesta läpi. Kottero vaan käy niin huonosti, että voi hyvää päivää! Mitäköhän siihen seuraavaks pitäs vaihtaa?!? Turha kuvitella vievänsä sitä vaihtoon, kun on tossa kuosissa, perkele! Onneks mä voin ajella ooppelilla :).
Tän viikon treeneissä kosahti poispäinkääntöön. Niin teki muillakin. Me osataan se, mutta siinä paikassa se este vaan veti koiraa puoleensa ja hyppäs väärin päin monesti. Treenien lopussa teki jo mieli potkia koiraa (;D ), kun se alko säätämään omiaan. Hienosti se kyllä irtoo ja se on hyvä juttu. Huomenna mennään siis Levekin kisoihin katsomaan, kuinka ämmien käy. Paineita ei ole, vaan mennään tsekkaamaan mihin rahkeet tällä hetkellä riittää :). Toivottavasti tällä menttaliteetilla saan jännityksen pidettyä aisoissa.
Se olis eka työviikko takana. Rankkaahan se vähän oli, kun 5 viikkoo on löysäillyt. Selkä huutaa armoo ja jalat tuli kipeeks työkengissä (outoo!). Asiakkaita lounaalla ~30 per päivä, eli ei paha. Mutta kun yksin teet kaikki hommat alusta loppuun ja päivän päätteeks koppihommat, niin kyllähän se omansa ottaa. Onneks Teemu on kotona, niin jää multa aamulenkit pois, eikä tarvi heti kiiruhtaa lenkille, kun tulee töistä :). Keskiviikkona ajelin äiskälle töiden jälkeen. Teemu oli Artun kanssa siellä, kun korjasvat Matin kanssa Tourneoo... Käsijarru on nyt kai siinä kunnossa, että menee katsastuksesta läpi. Kottero vaan käy niin huonosti, että voi hyvää päivää! Mitäköhän siihen seuraavaks pitäs vaihtaa?!? Turha kuvitella vievänsä sitä vaihtoon, kun on tossa kuosissa, perkele! Onneks mä voin ajella ooppelilla :).
Kommentit
Lähetä kommentti