"Merilesken" elämää Espanjassa

Sokeriton tammikuu vaihtui sokerilla kyllästettyyn helmikuuhun 😝. Runebergiä, laskiaispullaa, ystävänpäivää, synttäreitä... Nyt taas palattu ruotuun ja sokeriton elämä jatkuu. Olokin taas paljon virkeempi! Lasten synttäreitä vietettiin helmikuun viimeisenä viikonloppuna. Kahtena päivänä, että kaikki pääsi bileisiin mukaan 👍. Olihan touhua ja kaikki tärkeimmät (täällä olevat) menossa mukana. Suomesta ei saatu ketään kyläilemään. Ihan huippu viikonloppu, kiitos💕.  Erikan 4v.-tarkatusta yritettiin, kun toisesta syystä käytiin lääkärissä. Eipä se onnistunut tänäkään vuonna. Likka ei oo yhteistyökykyinen. Paino ja pituus jäi arvoitukseksi 😑. Oskar pääsee 2v.-tarkastukseen keskiviikkona. Samalla tsekataan Erikan kitarisat, koska niistä vaikuttais olevan vähän ongelmaa... Nyt on viikon verran ollut sateista. Vettä tulee välillä ihan saavista kaatamalla. Hyvä niin, jospa ei tarvi sitten kesällä säännöstellä. Onneks ei sentään ihan ympäri vuorokauden oo satanut, eli Puusk...

Yh:na menty tammikuun alkupuolelta. Teemu tosin oli kotona muutaman päivän pidempään, kun joutui hakemaan antibiootit ennen kun pääsi lähtemään. Joulukuu meni koko porukalla enemmän ja vähemmän flunssassa 😑. Tammikuussa iski sitten ilmeisesti rs-virus. Ensin Erika, sitten Oskar ja lopulta tietty minäkin. Onneks päästiin suht vähällä. Tosin mä, jolle kuume nousee tooodella harvoin, olin vielä seuraavankin viikon ihan tosi väsynyt. Onneksi ihana ystäväni Sanna otti Puuskan hoitoon jo Erikan ekana kuumepäivänä. Sannan perhe on ihan rakastunut pieneen pippuriin. Oli jo aiemmin ollut puhetta, että Puuska voisi mennä kuntokuurille Hännisille. Sanna juoksee ja juokseminen tekisi Puuskallekin hyvää. Varsinkin, kun pitäisi tiputta se reilu kilo ainakin... Että voi nukuttaa ja poistaa silmäluomesta patin. Nyt Puuska onkin jo hoikistunut huomattavasti. Meillä on tässä win-win-tilanne. Mä pääsen vähän helpommalla ja Hänniset saa touhuta koiran kanssa, mutta eivät joudu sitoutumaan siihen. Puuska...

Lopetetaan vuosi huumorilla ja pilke silmäkulmassa! En omista yhtä suuria tissejä, kuin Dolly Parton. Pyllyni ei ole yhtä kiinteä, kuin Demi Mooren. Oon hiukan rumempi, kuin Julia Roberts, mutta viiniä imen nopeammin, kuin Wettex!!! Kuplivaa vuoden vaihdetta ja salud!

Kyllä, tällä päivämäärällä saavuttiin kaksi vuotta sitten Malagaan. Ei voi sanoa, että aika olis mennyt erityisen nopeesti, mutta ei hitaastikaan. Normiarkeahan täällä eletään. Suomeen ei ole ikävä. Enpä ole siellä kertaakaan käynyt. Teemu ja Erika piipahti maalis-huhtikuussa viikon. Sen jälkeen likka on hokenut, että ei halua Suomeen... Eipä sinne ole mikään pakko mennäkään. Osan varastossa olevista kamoista tosin haluaisin. Sen takia on ehkä pakko jossain vaiheessa poiketa. Ihmisiä toki on ikävä. Onneksi tiedän, että ne tietyt ihmiset pysyy aina. Ihan sama kuinka kauan ollaan pitämättä yheyttä, niin silti juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäi. Ei semmoisia ihmisiä montaa ole, mutta parikin riittää. Ikävä kyllä muutama ihminen on sitten päättänyt ns. jatkaa elämäänsä ilman meitä. Itse koitin pitää yhteyttä ja kysellä kuulumisia. Jos toinen osapuoli ei jaksa/ei kiinnosta, niin minkäs teet. Mä en loputtomiin käy yksipuolista keskustelua. Täällä ei juurikaan ole vierailijoita näky...

                              Viisautta on hylätä vanha, joka ei eteenpäin kanna,                                löytää uusi mahdollisuus, jossa kukkii onnellisuus.                               Hyvää uutta vuotta sinulle, tulkoon tervehdys perille.

Huusit ensihuutosi, tervetuloa maailmaan. Pelkkää elämänhalua, en kauniimpaa oo kuullutkaan. Huusit ensihuutosi, tervetuloa maailmaan. Tää ei oo paratiisi, mut ees tän kanssas jakaa saan. Tää ei oo paratiisi, mut sä teet tästä parempaa. Katsot suurin lapsen silmin, mua paremmaksi kasvatat. Mä niin vähän tiedän mistään, mulle niin paljon opetat. Voi sekunnissa rakastua, sen mulle opetit vain sä. Oot suurempaa kuin tunne suurin, oot pieni kaunis elämä <3. -Klamydia: Elämänhalu- Rakas poikamme, Erikan pikkuveli, Oskar syntyi viime maanantaina 07.03.2016 klo 18.25 (rv39+5) Syntymäpaikka Hospital Costa del Sol Marbellassa. Kaikki meni hienosti ja luomuna punnersin lähes 4 kiloisen ja 55cm pitkän poikasen :). Suuri kiitos doulallemme Nooralle <3. Isukki ja isosisko pääsi heti syntymän jälkeen saliin katsomaan pienokaista. Sairaalassa oli mahtava palvelu!

Niin se aika lentää ja ollaan asuttu Espanjan Aurinkorannikolla jo yli kolme kuukautta! Ensimmäinen viikko meni huoneistohotellissa Los Bolichesissa. Sen jälkeen päästiin muuttamaan tähän nykyiseen asuntoon. Tässä vuokrasoppari kesäkuun loppuun. Täytyy kohta alkaa taas miettimään tulevaa... ;) Asutaan vähän syrjemmällä, La Cala de Mijas on paikan nimi. Alunperinkään ei ollut tarkotus muuttaa mihinkään turistirysään, tai paikkaan, joka vilisee suomalaisia. Paikka on hyvä, tosin tää meidän urbanisaatio sen verran syrjässä, että autoa tarvii. No, onneks sellanen on matkassa. Tosin honda pitää kohta joko myydä, tai siirtää Espanjan rekisteriin. Auto saa olla täällä siis puoli vuotta ja sen jälkeen pitää alkaa maksamaan veroa tänne. Jos jää kiinni verottomalla ajamisesta, niin rapsut tulee =P. Ollaan viihdytty, miksipä ei. On koettu maanjäristys ja suomalaisen mittapuulla vuosisadan ukkonen. Se kesti about viis tuntia ja olihan melkosta jytinää! Puuska ei oo ennen pelännyt ukkosta, mutt...

Aika täällä Lempäälässä käy vähiin. Täytyy välillä pitää taukoa pakkaamisessa ja kirjotella kuulumisia :). Ensi viikko majaillaan tytön kanssa Hämeenlinnassa. Teemu ja Puuska suuntaa nokan kohti Ruotsia jo tiistaina. Päämääränä Espanja ja sinne me tytöt lennetään sitten lauantaina. Uusi hyppy tuntemattomaan, nyt tosin huomattavasti suurempi, kun koskaan ennen! Tätä on pyöritelty jo pitkään. Nyt siihen avautui mahdollisuus ja siihen tartutaan. Teemu pystyy kulkemaan töihin myös Espanjasta. Tulee työnantajalle jopa halvemmaksi. Mun ei tarvi töihin mennä vielä pitkään aikaan. Aika näyttää menenkö Suomessa enää ollenkaan. Varmaksi ei pysty sanomaan kauan ollaan, alustavasti toukokuun loppuun. Jos ei viihdytä, niin helposti pääsee pois aiemminkin, no worries ;). YRITÄN varmaan kirjotella kuulumisia tänne useammin. Tulevaisuudessa painottuu varmasti joka päiväiseen elämään enemmän... russelirikastahan tää elämä edelleen on, kun Puuska tossa vielä pyörii. Olis kyllä mahdollisuus jättää se...

Niin oli aika päästää Rakas Ystävä kivuistaan. Koville se otti ja ottaa, mutta Jazi oli selvästi valmis. Se lohduttaa. Nyt Jedi ja Jazi on taas yhdessä <3. Sattuu, mutta onneks jo kokemuksesta tiedän, että ajan kanssa helpottaa. Onhan meillä vielä pieni pöhkö Puuska <3. Se ei oo koskaan ollut yksin... ja mulla on ollu vaan yks koira viimeks 01/2003. Pentua ei oo tulossa. Tässä elämäntilanteessa ei vaan rahkeet riitä. Katotaan, ehkä joku aikuinen, -hyvätapainen- kodinvaihtaja jossain kohtaa...

Ainakin tällä erää :D. Kirjottelu jäänyt ihan kokonaan, kun ei tässä koneella tuu istuttua niin paljoo. Alotetaas agilitysta. Se jäi elokuussa tauolle. Turha kysyä kuinka pitkäks aikaa... en tiedä, ehkä lopullisesti, ehkä ei. Oli vaan tosi hankala sumplia treenejä Teemun ollessa töissä. Lisäks ei ollu varaa laittaa 20€/vko koulutukseen :/. Jostain on pakko tinkiä, kun haluaa olla lapsen kanssa kotona. Kisattuhan oltiin viimeks syksyllä 2013. Mulla jäi sillon siitä "potkimishommasta" niin paha mieli, että jotenkin en saanu itsestäni irti enää :(. Täytyy katsoo tätä uusiks joskus, jos rikastuu =P. Tällä hetkellä en kuulu edes mihinkään seuraan ja lisessiä ei ollut viimevuonnakaan. Oon jonkin verran kipuillu tän asian kanssa. Puuskan puolesta on harmittanut, mutta oikein onnelliselta kotikoiralta se kuitenkin vaikuttaa. Puuska on ollut terve, pulskistunut tosin. Jazi kipuilee niin kun aina ennenkin. Sen suu ei oo hyvässä kunnossa. Kaikkeni oon tehnyt, että olis edes jonkin...

Tänään juhlitaan Jazia :)

Jedi 09.11.2000-08.08.2014 Yritin olla viisas ja päästää ystävän ajoissa pois. Silti mieltä kaivaa, että oliko oikea aika.  Se on kuitenkin tosiasia, että ei se olis siitä enää parempaan mennyt. Lääkäri sano mun tehneen viisaan päätöksen. Viimeisen viikon aikana Jedi kuihtui silmissä. Lihaksista ei enää tietoakaan, jäljellä vaan luut ja löysä nahka. Öisin pyysi ulos viileään, kun oli helpompi olla. Mahaa aristi aina vaan enemmän. Maksasairaus on kavala, siihen kun ei lääkettä ole. Tukihoitokaan ei Jedin kohdalla onnistunut, joten nopeasti meni. Jos söi, niin oksensi ja viimeset päivät myös ripuloi. Paino tänään oli 6,9kg, kun se viimeksi oli 7,5kg. Yllätyin, että paino ei ollu pudonnu enempää, koska niin laiha se oli. Jedi pääsi ti ja ke maalle. Siellä sai omaan tahtiinsa "kirmata" pallon perässä ja piehtaroida nurmikolla. Näytti nauttivan olostaan aina siihen asti, kun väsähti. Eilinen päivä olikin sitten tosi väsynyt. Erikaa kohtaan Jedi oli loppuun asti aivan ihana. ...

Hellettä piisaa ja toivon, että Jazin syömättömyys johtuu siitä. Jedi nyt syö miten syö... Nyt kyllä paremmin, kun aikasemmin, koska saa normaaliruokaa. Tosin oksentaa yleensä kaiken. Tällä viikolla on syöny jopa lääkärin määräämääkin ruokaa, mutta aika nirkosesti. Maksasairaan vitamiinilisää on turha laittaa, koska sitten ei ainakaan syö. Kuvia tosta luurangosta en laita, koska parempi muistaa se sellaisena, kun se joskus oli. Jazilta bongasin viime viikolla suusta jotain ei niin mukavaa. Etuhampaathan siltä puuttuu kokonaan. Yläikeneen on kasvanut jotain??? Onko se sitten kasvain, ikenen liikakasvua vai mitä, en tiedä. Sen tiedän, että toukokuussa sitä ei ollut. Toiselta puolelta ulottuu melkein kulmahampaan alaosaan. Nyt pidetään vaan peukkuja, että ei siitä enää kasva. Sitä ei enää nukuteta muuta kun viimeseen uneen :/. Että semmosta täällä. Itketty on monet itkut, vaikka oon koittanu olla miettimättä Jediä liikaa. Se ulkoilee meidän kanssa ihan ok, kun mennään sen vauhtia. Puus...

Heinäkuun eka ja itkua pukkaa... Jedillä ollu huono aamu. Tuskasesti pääsi tyynyltä ylös, alta paljastu iso lätäkkö. Hoippu hitaasti aamupissalle. Pysy kaukana keittiöstä, ettei vaan joudu syömään. Tyhjään mahaan en antibioottia anna ja piste. Eilen oli niin hyvä päivä. Söi paremmin, kun aikoihin ja ulkoili reippaasti. Voi tuska sentään. Mä tarvin kuskin, jos joudun sitä lähtee viemään...

Aika menee siivillä! Lyhyt yhteenveto kevään ja alkukesän jutuista :). Pääsiäisen jälkeen poikettiin Ruotsissa. Laivalla mentiin, päivä Tukholmassa ja laivalla takasin. Typy pääsi tällä reissulla kulkeen junalla, laivalla, metrolla ja ratikalla :). Ja tietty autolla. Reissu meni tosi kivasti. Yöt nukuttiin hyvin ja päivät ihmeteltiin maailmaa. Vaunuissa typy ei oikein viihtynyt, mutta nukkumiseen ne sentään kelpas. Huhtikuun lopussa Teemu lähti töihin. Siinä olikin meikäläisellä ihmettelemistä. Tyttö sai rota-rokotteen just ennen, kun Teemu lähti ja mä sitten kärsin niistä mahakipuitkuista viikon :/. Onneks paha kakka vihdoin tuli ulos ja palattiin normaaliin päiväjärjestykseen. Hyvin meillä meni, kun löydettiin kunnon rytmi nukkumisiin ja lenkkeilyihin. Mä laihduin ekan puolentoista viikon aikana 3kg ja senttejä lähti 4! Toukokuussa oltiin äitienpäiväviikonloppu Hämeenlinnassa. Typy nukku sielläkin hurjan hyvin. Jazi kävi puolessa kuussa lääkärissä. Poistettiin hammaskivi ja se...

Puuskalla on tänään synttärit! Kauhukakara jo 5vuotta... Ei kyllä uskois! Ihana hullu pippuri se on edelleen <3.                     Uimaan tekis jo mieli... Vielä ei kyllä päästetty.                Takapihalta löytyy tämmönen aarre :D. Design by Puuska ;).

Ristiäisiä vietettiin viime sunnuntaina Hämeenlinnassa.  Siinä se kutsumanimi komeilee :). Kokonimi jääköön salaisuudeksi ;)                                          Äiti ja tytär <3

Saatiin, mitä oli luvattu, eli prinsessa Hiltusen sukuun ;). Tyttönen vaan tykkäsi viihtyä masussa viikon verran yli lasketun ajan. Syntyi siis rv41+0 torstaina 20.02.2014 klo 15.18. Paino 3690g, pituus 50cm ja pään ympärys 34,5cm. Erikseen ei varmaan tarvis edes mainita, että täällä ollaan onnesta soikeena <3. Osastolla oltiin yks yö ja toiseks yöks päästiin potilashotelliin. Lauantaina iltasella päästiin jo kotiin, kun typyn sokeri- ja bilirubiiniarvot todettiin hyviksi. Synnytys meni oikein mukavasti, ei jäänyt traumoja ;). Voisin tehdä sen vaikka toistekin :). Mulla tosin verenpaine laski oman lääkityksen ja epiduraalin vaikutuksesta sen verran alas, että sängystä ei ihan ykskaks noustukaan. Lapsonen oli heti ulos päästyään oikein eläväinen pakkaus <3. Sitä osattiin kyllä odottaa, koska niinhän se oli jo mahassakin :D. Selkävaivat jäi synnytyssaliin! Lonkkia on muutaman kerran yöllä juilinu, mutta ei niin pahasti. Mahastakin iso osa jäi sille reissulle ja eiköhän tä...